Kuka olen?
Olen Anne, reilu viisikymppinen fysioterapeutti ja metsäpalveluyrittäjä.
Lapsesta asti olen viihtynyt metsässä ja mielen syövereihin on tallentunut lämpöiset muistot jo varhaisilta vuosilta marjastusreissuista omien joukkojen kanssa. Viime vuosina luonto ja metsä erityisesti on saanut elämässäni yhä tärkeämmän merkityksen ja olen ymmärtänyt luonnon voiman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähteenä. Metsän hiljaisuus hoitaa kiireen keskellä ja moni huoli häviää tuuleen. Samalla kun omat akut latautuvat, voi kerätä luonnonantimia talven varalle itselle ja toisille.
Miten metsäalalle?
Olen tehnyt työtä yli 27 vuoden ajan fysioterapeuttina ja aina toisinaan mietin olisiko mitään toista alaa, mitä voisin harkita fysioterapian lisäksi? Jossain vaiheessa haaveilin, että kunpa mustikanpoiminnalla voisi elää. Eli realistisia vaihtoehtoja ei oikein ollut, kunnes tuli vuosi 2014. Olimme teatterimatkalla Tampereella ja menin Vapriikkiin muun seurueen mukana bussia odotellessa. Siellä oli näyttelyosastolla Ponssen metsäkonesimulaaattori. Istuin simulaattorin penkkiin ja siihen jäin. Kotimatkalla kerroin, että nyt tiedän mitä muuta voisin tehdä ja siitä lähtien metsä on ollut mielessäni, vaikka metsäkoneenkuljettajaa minusta ei ole tullutkaan.
Samana vuonna tartuin ensimmäisen kerran raivaussahan kahvoihin ja se oli menoa. Vähitellen olen kasvanut kiinni metsään. Yli viiden vuoden ajan haaveilin jonain päivänä työskenteleväni osan vuodesta metsäalalla. Tuo haave alkoi muuttua suunnitelmaksi vuonna 2020, kun opiskelin Metsäalan ammattitutkinnon ja valmistuin metsäpalveluyrittäjäksi. Ja sitten olikin aika omalle yritykselle.